Sadonkorjuuta

Viikko on kulunut mustikoita ja kanttarelleja kerätessä ja säilötessä. 

Miehenikin innostui kovasti mustikoiden keruusta. Miehiseen tapaan, ensin täytyy hoitaa varustelu kuntoon. Hän oli käynyt ostamassa poimurin ja sellaisen imuriin liitettävän puhdistimen. 

Hän soitti minulle, että oli saanut kerättyä kaksi litraa 45 minuutissa. Hänestä se oli upea suoritus. Seuraavaksi sitten oli edessä puhdistaminen. Imuria hän ei ollut viitsinyt viritellä, vaan oli levitellyt kaikki kaksi litraa mustikoita sanomalehden päälle yöksi. Hän oli päätellyt, että marjat kuivuvat yön aikana ja sitten puhdistaminen on helpompaa. Ei se ollut toiminut, joten käsin oli joutunut puhdistamaan.

Eilen hän tuli luokseni mökille ja ihmetteli, kuinka olen saanut poimurin täyteen jo vartissa. No, me äidit ja naiset taidamme olla näissä asioissa kokeneempia. Mieheni mielestä minulla oli kuitenkin parempi poimuri kuin hänellä. 

Nyt olen päättänyt lopettaa tämän hamstraamisen ja siirryn virkkaamisen pariin. Aikaisemmin julkaistut trikoot ovat jo kerällä ja nyt niistä täytyisi saada tehtyä jotain kelvollista. 

Lauantaina pääse syömään tämän kesän ensimmäiset ravut saaristoon. Sitä jo oikein odotan. Vielä täytyisi keksiä jotain viemisiä perheelle, jolla taitaa jo kaikkea olla. Täytynee panostaa leivontaan. Saaristolaisleivät ovat olleet aina tervetullut tuliainen. Taitaa kuitenkin olla, että perheen Äiti karppaa.

Kanttarelleille kaipaan säilöntävinkkejä.