Rapukutsuilla käynti 1000 km päässä

Viikko on vierähtänyt ihan "käsistä". Auton mittariin on tullut kilometrejä reilut 1 000 km. Eli Suomea on taas nähty. Pääkaupunkiseudulla ja saaristossa oli viikonloppuna upea sää: hellettä, sadetta ja hieno ukkos näytös. Pohjois-Karjalassa taas hellettä riittää yli 30 asteen verran.

Meidän perheen pakkaset alkaa olemaan nyt niin täynnä metsän antimia, että tulevat keräilyt lähtee sitten kohti pohjoista. 

Auton ratissa istuessa on ollut aikaa filosofoida. Olen aina ennen ihmetellyt viikonloppuisin niitä toivekonsertteja, joissa puolisot lähettelee toisilleen onnentoivotuksia. Tyyliin, tuossa viereisellä soffalla istuvalle päivänsankarille. Uutena ilmiönä on tullut FB:ssä tällaisten uus teinien (siis +- 50 v, just rakastuneiden) viestittely facebookin kautta viereiselle soffalle. Olen ehkä vanhan aikainen, mutta ehkä näillä on jäänyt nuoruus elämättä. Vaikea kuvitella miestäni laittamaan FB:hen viestiä: hyvää yötä rakas tai onnea kihlauksen johdosta (siis kun ollaan keskenään menty kihloihin). Vähän tuntuu myös siltä, että koko FB tuli ja meni. Toki olen löytänyt sieltä paljon vanhoja ystäviä. Etiketti on kuitenkin niin erilainen eri käyttäjillä.

Virkkausharrastuskin on tuottanut tulosta, josta täytyy laittaa kuvia jossain vaiheesssa. Nyt on syntynyt pari mattoa ja yksi kori. Uutta mattoa tuossa telkkarin ääressä pukkaa tulemaan. Täytyy varmaan aloittaa niiden lahjoittaminen muille.

Löysin ihanan kotimaisen vaatesuunnittelijan Piian. Hänellä on tällaiselle keski-ikäiselle tantalle sopivia pellavavaatteita ja asusteita. Kun seuraavan kerran olen etelässä, niin täytyy pistäytyä paikan päällä. Pellava on ihana vaate, mutta etelän kuumuudessa hiukan rypistyy.

Nyt lähden viettämään aikaa remonttireiskan kanssa. Tätä remonttia on kestänyt jo useamman kuukauden. Haluaisin saada paikan, jossa voin toteuttaa Vintage ja muuta maalaisromantiikka sisustelua. Ehkä tästä tulee sellainen paikka, jos Luoja suo (tai siis mieheni).

Sadonkorjuuta

Viikko on kulunut mustikoita ja kanttarelleja kerätessä ja säilötessä. 

Miehenikin innostui kovasti mustikoiden keruusta. Miehiseen tapaan, ensin täytyy hoitaa varustelu kuntoon. Hän oli käynyt ostamassa poimurin ja sellaisen imuriin liitettävän puhdistimen. 

Hän soitti minulle, että oli saanut kerättyä kaksi litraa 45 minuutissa. Hänestä se oli upea suoritus. Seuraavaksi sitten oli edessä puhdistaminen. Imuria hän ei ollut viitsinyt viritellä, vaan oli levitellyt kaikki kaksi litraa mustikoita sanomalehden päälle yöksi. Hän oli päätellyt, että marjat kuivuvat yön aikana ja sitten puhdistaminen on helpompaa. Ei se ollut toiminut, joten käsin oli joutunut puhdistamaan.

Eilen hän tuli luokseni mökille ja ihmetteli, kuinka olen saanut poimurin täyteen jo vartissa. No, me äidit ja naiset taidamme olla näissä asioissa kokeneempia. Mieheni mielestä minulla oli kuitenkin parempi poimuri kuin hänellä. 

Nyt olen päättänyt lopettaa tämän hamstraamisen ja siirryn virkkaamisen pariin. Aikaisemmin julkaistut trikoot ovat jo kerällä ja nyt niistä täytyisi saada tehtyä jotain kelvollista. 

Lauantaina pääse syömään tämän kesän ensimmäiset ravut saaristoon. Sitä jo oikein odotan. Vielä täytyisi keksiä jotain viemisiä perheelle, jolla taitaa jo kaikkea olla. Täytynee panostaa leivontaan. Saaristolaisleivät ovat olleet aina tervetullut tuliainen. Taitaa kuitenkin olla, että perheen Äiti karppaa.

Kanttarelleille kaipaan säilöntävinkkejä.

Yksityisyrittäjyys kunniaan

Viikon ajeltuamme ristiin rastiin Suomea, tuli vastaan monenmoista säätä. Etellä Suomessa mansikat ja herukat ovat tykänneet tämän kesäisestä säästä. Mansikoita meille ei ole koskaan tullut niin paljoa kuin nyt on kypsymässä. Tosin vaihdoin pari vuotta niille paikkaa, jospa sekin olisi osaltansa avittanut.

On tullut aina ajellessa pysähdyttyä ABC asemille. Niistä kun on saanut yölläkin syötävää ja juotavaa.

Nyt kuitenkin päätimme, että alamme suosimaan yksityisiä huoltamoita. Näin osaltamme voimme tukea kotimaista yrittäjyyttä. 

Pysähdyimme parisen kertaa Pukaron Paronissa. Yllätyksekseni ruoka siellä oli edullisempaa, kuin noissa ketju huoltamoissa. Kauppakin oli saman katon alla. Muutenkin palvelu oli todella hyvää.

On tullut valittua paikat liikaakin tuon bonuskortin kautta. Todellisuudessahan itse maksamme ne palautettavat bonukset korkeimmissa hinnoissa. Toivottavasti muutkin alkavat suosimaan yksityisiä yrityksiä. 

Käsityöharrastuksen virittelyä

Kesäloma reissulla piipahdin Lankamaailmassa. En ollut aikaisemmin käynyt Oulunkylässä, mutta helposti paikka löytyi.

Kaupasta sain mukaani kasan trikookuteita, joista sitten mökillä täytyisi saada aikaiseksi virkattuja pitsimattoja. Ohjeita minulle ei vielä ole, mutta jos joku voisi vinkata, mistä niitä löytäisi. Olen jonkin verran googletellut, mutta vielä ei ole mieleistä löytynyt.

Maakuntamatkailua

Paljon on suhattu Suomea ristiin rastiin. Mieheni on ajanut pääosin (yleensä se on toisinpäin).
No, en voi kuitenkaan nukkua kun hän on ratissa.

Viimeisten kuukausien aikana olen huomannut hänen otteen herpaantuneen ratissa.
Kerran hän lähti ajamaan liikenneympyrää vastaan.
Kerran taas tutulla tiellä, jota ajetaan useampi sata kilometriä, hän oli nousemassa suuren
kaupungin kohdalla rampista ylös. Kysyin:
- mihin hän on menossa ?
Totesi,
- etteikö sitä tästä nousta ylös ?

No ei, mökille ajetaan ihan loppuun saakka suoraa tietä.

Puhumattakaan niistä ohituksista. Onko kaikki miehet auton ratissa jotenkin Machoja ?
Pitää ohitella edessä menevät. Vaikka olisi lomalla, eikä mihinkään kiire.
Kirosanoja vaan lentää ilmassa hitaista matkailuajoneuvoista.

Jos näette tiellä kuskin, joka ajaa kahta kaistaa. Se on todennäköisesti mieheni.
Täytyy tarkistaa, milloin kortti on uusinnassa ja soittaa etukäteen lääkärille, ettei uusi.

Tällaiset vanhat kuskit, jotka ajavat ulkomuistilla, ovat suuri vaara liikenteessä.

Sadetta

Tänä kesänä sadetta on riittänyt. Mansikkasato näyttää kukoistavan, mutta perunat ovat aika vaatimattomia.


Sateisina päivinä on ollut aikaa siivota niin kotia, kuin tietokonettakin. 


Ajatukset riensi kohti Malagaa, jossa viime talvena ikuistin hauskan näyteikkunan.
Siinä oli hyödynnetty valkoisia vaatteita lampunvarjostimina. Ei hassumpi idea vaikka makuuhuoneeseen. Ripustaa vaikka Mummin vanha pitsinen yöpyjama.

Kulta, sinä olet pullukka

Piti olla mukavat pari päivää pohjoisen mökillä. Ajateltiin laittaa verkot veteen, heitellä virvelillä ja virittää mato-onget. 

Käytiin kaupassa ja suunniteltiin parin päivän syömiset, jottei tarvitse välissä lähteä kauppaan.

Alku alkoi lupaavasti, mutta ensimmäisenä iltana sain kuulla mieheltäni jotain, jota kukaan nainen ei halua kuulla. Hän toikaisi, että olen lihonut siitä, kun tavattiin. Kehoitti myös, että voisin lopettaa syömisen. Olin viime viikolla käynyt hänen mielestään kerran yöllä syömässä (niin kävinkin syömässä jugurttia pellavansimenillä). Hänen mielestään en olisi saanut muuttua. Selitykseksi ei käy naisten iän myötä tapahtuvat muutokset. 

Niinpä mökkeily sitten muuttui mykkäkouluksi. Toki hän yritti aamulla käydä pyytämässä anteeksi. Ajattelee vain minun parastani.

Mietin, voidaanko naiselta viedä itsemääräämisoikeus ? Pitäisikö alistua siihen, että on näyttelyeläin ja elää ja pukeutuu niin kuin puoliso tahtoo. 

Niin ja ne painolukemat ovat 173 cm ja 75 kg. OK on muutama liikakilo. Varmaan pitäis tehdä jotain.

Terveyskeskus käynti.. jälleen

No nyt se sitten tapahtui. 


Aikaisemmin kerroin, että mieheni tarttuu työkaluhinsa kahdesti vuodessa.


Nyt hän sitten tarttui vasaraan. Irroitteli nauloja ja kantoi lautoja vajan taakse. Ja tottakai löi päänsä räystäslautaan. Riensin apuu arvioimaan tilannetta ja kyllähän siitä TK reissu tuli. Siispä ukko autoon ja menoksi.


Sillä aikaa kun hän oli sisällä piipahdin ruokakaupassa.


Palatessa hän asteli ulos palkeenkieli liimattuna.


Tässä oli jo toinen kerta meidän perheeltä tässä TK:ssa. Niin ja lomalla täällä ollaan oltu jo kaksi viikkoa. Yhtään eivät pyytäneet edes rahaa.

Perunapesuri

Kävimme tuttavien mökillä vieraisilla. Kun tuli äkkilähtö, niin tuliaiset olivat vähäiset.
Huomasin kuitenkin, että heiltä puuttui ns. perunapesuri. Aattelinkin sen toimittaa jälkikäteen.


Itselläni on ollut jo pitkään katiskaverkosta tehty perunapesuri mökillä. Kerään siihen perunat suoraan maasta, kävelen rantaan ja siellä sitten huljuttelen ne puhtaaksi. Matkalla jo kuivana niitä liikutan, jolloin multaisena lähtee ensimmäiset kuoret pois. Vedessä sitten huuhtoutuu loppuun. On muuten mahottoman tehokas vempain ja oiva apu laiskalle perunoiden pesijälle.


Tässä kuva uudesta, jonka toivotan emännälle ja isännälle kaupunkiin.

Handyman

Olen kateellinen niille kanssasisarilleni, joiden miehet ovat ns. käteviä käsistään. Meillä kotona mies kyllä mielellään tarttuu työkaluihin kerran pari vuodessa, muttei siitä tule mitään valmista.


Nyt sitten jälleen olin itse remonttireiskana ja ruuvasin pöydän jalkoja irti. Makasin lattialla selälläni ja ruuvinvääntimellä niitä irrottelin. Sain kuitenkin silmääni jotain pientä puupölyä. Yritin tunnin ajan liotella sitä suihkulla pois, tuloksetta. Koska olin yksin mökillä, niin täytyi lähteä ajamaan lähimpään terveyskeskukseen, johon matka oli 10 km. Ongelma ei olisi ollut niin iso, mutta kun roska meni ns. parempaan silmään ja toinen silmäni on melkein sokea. Suoriuduin matkasta pitämällä sormilla silmää auki. TK:n väki sai sitten huuhdeltua silmän ja antoivat vielä mukaan tippojakin.


Nyt pidän aina suojalasia muulloinkin kuin trimmerin varressa ollessa.

Minä

Tämä blogi ei ole ruoka-, lemmikki- eikä käsityöblogi. Tämän blogin kirjoittaja on alle viisikymppinen nainen, joka on naimisissa itseään lähes 30-vuotta vanhemman miehen kanssa.

Blogissa tulen kirjoittamaan elämän haasteista ja tuntemuksista. Millaista on jäädä kotiin alle viisikymppisenä, pitkän työuran ja itsenäisen naisen elämän jälkeen. Niin ja tietysti harrastuksista, joita on käsityöt, tuunaus, puutarha ja kaikki uusien asioiden kokeileminen.

Toivottavasti osaan kirjoittaa viihdyttävästi.